Suomi on hyvinvointivaltio, mutta välillä joillekuille vähän liian kallis

”Melko kallista.” ”Elämä on.”

Aina toisinaan joku yritys osuu mainonnassaan napakymppiin. Teleoperaattori DNA:n ”Elämä on” -mainoksista voidaan sanoa näin. Hauskat mainokset ovat jääneet ihmisten mieleen ja vieläpä tartuttaneet hokeman, jonka ansiosta kansalaiset levittävät yrityksen tunnuslausetta omassa arjessaan täysin vapaaehtoisesti.

Elämä totta tosiaan on tyyristä, ainakin Suomessa. Korkea hintataso selittyy ainakin sillä, että työvoima on meillä kallista ja verotus suhteellisen kireää. Kalleuskolikon toiselta puolelta löytyy tietysti paljon hyvää, muun muassa korkea palkkataso, ilmainen koulutus ja sosiaaliturva, jollaisesta valtaosassa maailman valtioista ei rohjettaisi edes uneksia.

Suomi on myös perinteisesti kunnostautunut tasa-arvon mallimaana, jossa mahdollisuudet sosiaaliseen liikkuvuuteen ovat erinomaiset.

Eriarvoisuus on kuitenkin lisääntymässä myös meillä. Yhä suurempi osuus vauraudesta ja hyvinvoinnista keskittyy yhä pienemmälle ihmisryhmälle. Köyhistä tai muuten vähäosaisista oloista ponnistavan on koko ajan vaikeampi kohota korkeampaan sosioekonomiseen asemaan yhteiskunnassa.

Samalla tutkimukset ovat paljastaneet, että mitä paremmin ihmisillä menee, sitä taipuvaisempia he ovat ajattelemaan, että jos toisella ihmisellä menee huonosti, se on hänen oma syynsä.

Moni on toki kohonnut hyvään asemaansa kovalla työllä, mutta silloinkin on helppo unohtaa, että ennen kovaa työtä on eduksi, jos elämän peruspalikat heti syntymästä alkaen ovat enemmän tai vähemmän kunnossa. Yhtä tärkeää kuin taloudellinen turva on myös mahdollisuus varttua tasapainoisessa perheessä ja turvallisessa elinympäristössä.

Usein nämä tekijät sivuutetaan, kun menestyjä pohtii menestykseensä johtaneita tekijöitä. Niitä ei myöskään välttämättä osata huomioida, kun tarkastellaan syitä siihen, miksi joku pärjää huonommin yhteiskunnassa. Ajatellaan mustavalkoisesti, että kyllä sinäkin pärjäisit paremmin, jos et olisi niin laiska: teet vain lujasti töitä ja alat käydä salilla, niin johan alkavat elämän käyrät kääntyä nousujohteisiksi.

Fakta on, että vauraassa Suomessakin monen on vaikea saada rahat riittämään. Kuun loppusuoralla posket alkavat kuumottaa, kun rahat ovat jo käyneet vähiin mutta elämä se vain edelleen on sitä, mitä DNA:n mainoksissakin hoetaan: melko kallista.

Ei pidä tuomita niitä, jotka joskus joutuvat ottamaan lainaa selviytyäkseen. Jo niinkin pieni kuin 40 euron laina tai pikavippi voi tuoda ihmisen talouteen sen verran pelivaraa, että hengähtäminen on hetken verran mahdollista.

Ottamalla lainaa 40 € ihminen ei tee mitään halveksuttavaa eikä edes aseta oman tai perheensä taloutta riskitilanteeseen, kunhan hän lainaa rahaa harkitusti ja kykenee varmistamaan, että pikavippi maksetaan takaisin silloin kun pitääkin, niin ettei maksun viivästyminen johda ongelmien kasautumiseen.