Vuokralla asumisen kohtuuttoman suuret kustannukset ovat puhuttaneet viime aikoina. Vuokrat ovat nousseet 2000-luvulla noin 60 prosenttia, mikä on enemmän kuin palkkojen nousu vastaavalla ajanjaksolla.

Kovista vuokrista kärsivät erityisesti nuoret, yksineläjät ja yksinhuoltajat.

Inflaatio, asumistuet ja erityisesti asuntojen tarjonnan vähäisyys nostavat vuokria. Yhteensä 550 000 ruokakuntaa sai asumistukea vuonna 2014, mikä on noin 40 prosenttia enemmän kuin vuonna 2008. Kun asukkailla ei ole varaa vuokriin, he nostavat asumistukea. Asumistuki taas mahdollistaa vuokranantajia nostamaan vuokria. Tämä kierre nostaa vuokratasoa myös niiden kohdalla, jotka eivät saa asumiseen tukea.

Suurempi ongelma lienee kuitenkin vuokra-asuntojen tarjonnan vähäisyys. Kun ei ole tarjolla kämppiä, niistä vähistä voidaan pyytää huimia vuokria. Ongelma on tietysti pahin kasvukeskuksissa, niistä suurimpana Helsingissä.

Vuokralla asuminen vs. omistusasunto

Vuokra-asumisen kustannukset on helppo hahmottaa. Kustannuksiin luetaan paitsi kuukausivuokra, myös mahdolliset muut suorat kustannukset kuten vesilasku.

Omistusasumisen kustannukset on vaikeampi määritellä. Yleisesti ajatellaan, että kustannuksia ovat yhtiövastike ja mahdollisen asuntolainan korot. Toisinaan kustannuksiin luetaan myös lainan lyhennykset. Lyhennykset on kuitenkin usein tavallaan mahdollista saada takaisin, jos kämpän joskus myy. Tämä ajatusmalli tietysti edellyttää, että asunnon arvo ei romahda.

Tilastojen mukaan vuokralla asuminen tulee kalliimmaksi, jos lainan lyhennyksiä ei laske omistusasumisen hintaan. Tämä johtunee pitkälti omistusasumisen veroeduista. Asuntolainan korkovähennyksen lisäksi omistusasujia suosii asuntoedun verottamattomuus. Sen sijaan asuntosijoittaja, joka vuokraa asuntoja eteenpäin, joutuu maksamaan saamistaan vuokratuotoista veroa, mikä puolestaan välittyy vuokriin.

Kannattaisi siis ostaa oma asunto. Ongelma on, ettei se ostaminen kuitenkaan onnistu noin vain. Jos haluat ostaa 200 000 euron arvoisen pienen yksiön Helsingin kantakaupungista, pankki varmasti vaatii sinulta 20 000 euroa omaa rahaa, jotta saat asuntolainan.

Eli sen lisäksi, että jo tämänhetkinen vuokrien hintataso kurittaa monia niin, ettei ilman asumistukia selvitä, pitäisi saada säästettyä pari kymppitonnia parempaa tulevaisuutta varten. Ei onnistu.

Vuokra-asuntojen tarjonnan lisääminen

Miten niitä vuokria sitten saataisiin alas? Ainoa selkeä vastaus on, että asuntopulaa helpottamalla. Helsingin kaupunginvaltuustossa esitettiin alkuvuodesta ratkaisuiksi esimerkiksi konttiasumista ja valtion tukemien vuokra-asuntojen rakentamisen lisäämistä. Harmi vain, etteivät ideat saaneet kannatusta.

Politiikka siis junnaa paikoillaan samalla kun pienituloiset kärsivät vuokra-asumisen kustannusten loukussa.

Päättäjistä harva jos kukaan joutuu nostamaan asumistukea selvitäkseen vuokrasta. Voiko päättäjiltä siis olettaa ymmärrystä vuokralla asujien tilannetta kohtaan?

Ruotsissa asumispolitiikan perusta on, että vuokra-asumista ja omistusasumista pyritään kohtelemaan tasavertaisesti. Ehkä asumisen neutraliteettiä voisi myös Suomessa ajaa nykyistä vahvemmin. Tämä kuitenkin käytännössä onnistuu vain kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjonnan lisäämisellä.

Vilma
Sisällöntuottaja

HS 23.4.2015. Valtuutetut haluavat Helsinkiin lisää halpoja vuokra-asuntoja. Saatavilla: http://www.hs.fi/kaupunki/a1429678950479

Länsiväylä 15.1.2014. Professori: verotus suosii omistusasumista. Saatavilla: http://www.lansivayla.fi/artikkeli/274767-professori-verotus-suosii-omistusasumista

Taloussanomat 4.5.2015. Ikävä piirre asuntomarkkinoilla – tuki nostaa hintoja? Saatavilla: http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2015/05/04/ikava-piirre-asuntomarkkinoilla-tuki-nostaa-hintoja/20155533/310